Kuinka kuvailisin Irmaa, se oli hyvin erityinen koira! Rakkaista rakkain perheenjäsen. Irman kanssa harrastettiin canicrossia, kilpailtiinkin siinä harrasteluokassa ollen lajin ensimmäinen suomalainen dogo-koirakko, ja verijälkeäkin. Kaikista tärkeintä oli kuitenkin oleilu kotona ja lenkkeily yms tavallinen elämä, jossa Irma oli aivan ihana, niin helppo koira ja ihmeellistä kyllä dogoksi, se tuli hyvin toimeen laumassa. Meille tuli joskus uusia aikuisia siperianhuskyjä, ja Irma vain kirjaimellisesti käänsi kylkeä sohvalla - ai tommonen.

Irmalla oli mmielenkiintoinen sukutaulu, isä oli Argentiinan tuonti, jolla oli monia hienoja Bravoure Blanche esi-isiä. Irman äiti, rakas upea ystävällinen Zamba oli italialaista linjaa.

Olen ikuisesti kiitollinen saatuamme Irman meille, kiitos kennel Blanco Solar.